Kuukauden epäkorrekti tunnustus: rakastan sensuroimista!

Sosiaalinen media on lyhyessä ajassa muuttanut radikaalisti tiedonvälityskulttuuria ja kulutustottumuksia. Yrityksillä ja yhteisöillä on kiire opetella toimimaan uudenlaisessa maailmassa, jossa spontaanit kansalaisaloitteet sanelevat pelisääntöjä, joihin isot toimijat joutuvat mukautumaan. Pieni ihminen huutaa hurraata, vihdoinkin jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa!

Tämä uusi mediataivas ei ole kuitenkaan ratkaissut yhtä perustavanlaatuista ongelmaa, vaan pikemminkin lisännyt sitä. Tarkoitan yhä lisääntyvää informaatiotulvaa, jota kukaan ei pysty käsittelemään. Ihmiset eivät jaksa eivätkä ehdi omaksua kuin pienen murto-osan tarjolla olevasta informaatiosta, ja senkin pintapuolisesti. Vaikka informaatio lisääntyy, on yhä vaikeampi löytää kaipaamaansa helmeä tiedon alkumerestä.

Informaatiotulva johtaa siihen, että huomiokynnyksen ylittävät kaikenlaiset ääri-ilmiöt. Mitä rumempaa kieltä ja jyrkempiä mielipiteitä esitetään, sitä varmemmin saa aikaan reaktion, joka lisää näkyvyyttä. Marginaaliryhmien kovaääniset kommentit kuullaan selvemmin kuin valtavirtaa edustavien tavallisten pulliaisten mielipiteet. Tiedon lisääntyminen ei siksi käytännössä ole lisännyt hyödyllisen tiedon saatavuutta, päinvastoin. Normaalius on kriisissä.

Mitä enemmän pohdin tätä ongelmaa, sitä enemmän ihastun vapaasti muokattavaan tietosanakirjaan Wikipediaan. Se poikkeaa edukseen esimerkiksi Facebookista ja blogeista tavalla, jota ei ole mielestäni riittävästi tuotu esille: sinne ei voi ainoastaan kuka tahansa lisätä tietoa - kuka tahansa voi myös ottaa sitä pois!

Tiedon tuottamisen ohella myös sensuuri on ollut perinteisesti valtaapitävien hallinnassa. Nyt kansa on ottanut tiedon tuottamisvallan aidosti omakseen. Mielestäni on yhtä tärkeää, että kansa ottaa omakseen sananvapauden toisen vallankahvan, sensuurin. Juuri tähän Wikipedia ja sen sisarhankeet tarjoavat mahdollisuuden. Sensuuri ei ole aina paha asia - se on sen rajaamista, mikä on tärkeää ja olennaista. Sitä voi käyttää väärin tai oikein. Nyt me päätämme siitä.

Wikipediasta poistettu tieto ei häviä kokonaan. Joka haluaa syventyä asian taustoihin, voi tutkia artikkelien aiempia versioita ja keskustelusivuja. Itse arktikkelissa pätee kuitenkin periaate "less is more": mitä tiivistetymmin ja fiksummin asian saa ilmaistua, sen parempi. Turhat jaarittelut ja poleemiset sanamuodot pyyhitään armotta pois.

Suomenkielinen Wikipedia on kuitenkin vielä lapsenkengissään, koska sitä ei muokata riittävästi. Erityisesti tämä näkyy uskonnollisissa ja teologisissa artikkeleissa. Monista aiheista on pitkiä artikkeleita, joissa ei ole päätä eikä häntää; esimerkiksi kastetta käsittelevästä artikkelista ei ota pirukaan selvää. Liian moni muokkaaja on omaksunut muualta netistä toimintamallin "provosoi, mollaa, kärjistä, ole monisanainen ja puhu pyörryksiin" - mikä saa aikaan vain sen, että tietyt artikkelit joudutaan lukitsemaan vandalismin pelossa.

Wikipediaan tarvitaankin kipeästi tavallisia, fiksuja ihmisiä, joilla on tuntumaa kristilliseen uskoon ja teologiaan, jotta siellä harhailevat lampaat saisivat oikea ja helposti omaksuttavaa tietoa kirkosta ja uskosta. Haastankin sinut kanssani mukaan - sekä tuottamaan tietoa, että karsimaan sitä!

Karsiminen on kasvun edellytys. Hedelmäpuu, jota ei karsita, on villi, ja tuottaa kitkeriä hedelmiä.
Sanoohan Jeesus:
"Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän." Joh. 7:1

Wikipedia on myös armoton peili. Siellä ei kaunistella asioita, siellä joutuu kasvokkain epämielyttävienkin tosiasioiden kanssa. Siellä on pakko puhua siitä, miten asiat ovat, sen sijaan että puhuttaisiin siitä, miten niiden pitäisi olla. Mutta totuuden tie on ainoa tie vapauteen.