torstai 3. helmikuuta 2011

Älä koske!

Kävin kertauksen vuoksi taas ensiapukurssin. Kurssilla terveydenhoitaja ja sairaankuljetusmestari kertoivat yhtäpitävästi ihmisten varovaisuudesta onnettomuuspaikalla. Kumpikin oli joskus tajutonta ihmistä auttaessaan saanut kuulla yleisöltä hätääntyneitä ja jopa vihaisia kommentteja: "Ei siihen saa koskea! Oletko muka joku lääkäri? Ambulanssi tulee ihan kohta!" Mutta moni on kuollut turhaan siksi, ettei kukaan ole uskaltanut sen verran koskea, että olisi nostanut tajuttoman leukaa ylös ja kääntänyt häntä kyljelleen, jotta henki kulkisi.

Mutta ihmisille on tärkeämpää olla tekemättä virheitä kuin auttaa senkin uhalla, että saattaa toimia väärin. Kun ei koske, ei joudu ainakaan syynalaiseksi. Ihmisten silmissä nimittäin. Jumalan silmissä voi olla toisin.

Jeesuksen ajan Juudeassakin ajateltiin, että koskeminen oli vaarallista. Tuntematonta ihmistä ei autettu, koska jos hän oli ei-juutalainen, hänen koskemisensa saastuttaisi. Ja juutalaiseenkin koskeminen saastuttaisi, jos hän olisi jo kuollut. Varminta oli mennä ohi.

Jeesus ei kuitenkaan epäröinyt koskea ihmisiin. Ja hän antoi kaikenlaisten ihmisten koskea itseensä. Hänelle kontaktin saaminen toisiin ihmiseen kuin ihmiseen oli kaikkien hyvien tekojen lähtökohta. Hänet oli lähetetty koskemaan - ja parantamaan kosketuksellaan.

Jeesuksen seuraajat eivät olleet yhtä innokkaita luopumaan ajatuksesta, että pyhyyttä ylläpidettiin välttämällä kosketusta. Paavali nuhtelikin Kolossalaisia tästä asiasta: "Miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: "Älä tartu, älä maista, älä koske!" (Kolossalaiskirje 2:20-21)

Jeesus antoi uudenlaisen mallin oikeasta elämästä: "Elä rohkeasti! Älä pelkää tehdä virheitä! Älä pelkää rakastaa!" Hän sovitti syntimme, ja poisti näin pohjan siltä pelolta, että virheidemme takia joutuisimme syynalaiseksi. Näin hän vapautti meidät ajattelemaan lähimmäisemme parasta virheitä pelkäämättä.

Meidän kannattaisi ottaa Jeesuksen mielenlaatu esikuvaksi onnettomuustilanteissa toimimiseen. Ei olla niitä pappeja ja leeviläisiä, jotka ohittivat henkihieverissä olevan ihmisen uskaltamatta auttaa. (Nykyään nämä ehkä soittaisivat kännykällä, että ohitin viisi kilometriä sitten jonkun tajuttoman, menkääpä katsomaan mikä sillä on hätänä...)

On parempi olla kuin laupias samarialainen, hän joka auttoi. Sellaiseen lähimmäisyyteen Raamattu meitä kutsuu.
Ja ensiapukurssi.