Erilainen piispanvaali murtaa raja-aidat

Kirkollisia vaaleja on tänä vuonna ennätysmäärä. Media ei ehkä jaksa kiinnostua edessä olevasta Turun piispanvaalista yhtä paljon kuin kahdesta edellisestä. Kun seurakuntavaalitkin ovat edessä, Turun "kakkospiispan" vaalista uhkaa tulla väliinputoajavaali. Tämä olisi sääli, sillä edessä on aivan uudenlainen asetelma, joka rikkoo totutut rintamalinjat ja voi herättää uudenlaista keskustelua.

Piispaehdokkaista Kaarlo Kalliala on selkeä ennakkosuosikki pappien äänten osalta, sillä hiippakuntadekaanina hänet tunnetaan hyvin ja varsinkin hänen kirjalliset tuotoksensa vetoavat moniin akateemisesti koulutettuihin.

Aino Vestin tunnettuus perustuu suurelta osin siihen ansiokkaaseen vaalityöhön, jota hän teki Miikka Ruokasen vaalikampanjan hyväksi. Kun Ruokanen jäi niukasti kakkoseksi, jäi hänen tukijoukkonsa elämään omaa elämäänsä nimikkeen "Effata! Alati uudistuva kirkko" alla. Tässä joukossa on uutta se, että naispappeudesta eri tavoin ajattelevat hautasivat sotakirveensä ja päättivät puhaltaa yhteen hiileen kirkon hengellisen uudistumisen puolesta. Nyt tämä yhteys on koetuksella, kun joukosta on noussut naispuolinen piispaehdokas, jonka taakse vain osa Effata-liikkeeseen leimautuneista voi asettua.

Martti Hirvonen sai arkkipiispanvaalissa vähiten ääniä seitsemästä ehdokkaasta, joten nytkään häneltä ei odoteta suuria. Piispanvaalissa ehdokkaita on kuitenkin vain kolme, ja siksi hänen merkityksensä on nyt suurempi. Hirvosen mukanaolo tekee mahdolliseksi, että vaali menee toiselle kierrokselle. Perusteellisen keskustelun heräämisen kannalta tämä olisi myönteinen asia.

Mikä sitten ratkaisee tämän vaalin? Vaikea sanoa.

Effata-liikkeen taustalla on ehkä ääneen lausumaton ajatus, että homoliittokysymys on syrjäyttänyt naispappeuskysymyksen vedenjakajana konservatiivien ja liberaalien välillä. Media tietysti hanakasti tarttuisi tällaiseen asetelmaan, koska se on helposti hahmotettava. Effata-liikkeen tavoitteet ovat kuitenkin mielestäni syvemmällä. Ajatuksena on pikemminkin nostaa herätysliikkeiden laajasti ja monimuotoisesti ylläpitämä Raamattu- ja rukouskeskeien toiminta kirkon keskiöön ja korostaa, että tässä ruohonjuuritason spiritualiteetissa on kirkon tulevaisuus.

Olennaisinta ei ehkä ole se kuka piispaksi valitaan, vaan se, että raja-aidat murtuvat. Moni Vestiä kannattava pitää myös Kallialaa hyvänä ehdokkaana piispaksi, ja jotkut konservatiivit salaisesti toivovat Vestin voittavan. Hirvonen taas voi mustana hevosena kerätä ääniä juuri siksi, ettei häntä ole valmiiksi leimattu mihinkään leiriin. Tämä asetelma voi avata ovia raikkaaseen, uudenlaiseen keskusteluun, jossa keskitytään kerrankin oikeasti keskeisiin asioihin, kuten ihmisen ja Jumalan väliseen suhteeseen.

Tärkeää on huomata, ettei kukaan ehdokas kannata jyrkkiä rintamalinjoja, vaan kaikki ehdokkaat myös haluavat rakentaa kirkkoa yhdessä, kaikkien sen jäsenten puolesta rukoillen ja heitä tukien. Näin oli kai myös aiemmissa vaaleissa, mutta ehkä vihdoin tässä vaalissa ehdokkaat saavat oman, rakentavan äänensä kuuluviin politikoivien äänestäjiensä ja median mustavalkoisten johtopäätösten yli.