Näkökulma Gazan tapahtumiin: Voiko Jumalan ja politiikan erottaa?

"He parantavat kepeästi tyttären, minun kansani, vamman, sanoen: 'Rauha, rauha!' vaikka ei rauhaa ole." (Jeremia 8:11)

"Evankeliumin torjuessaan he (Israel) ovat Jumalan vihollisia, teidän tähtenne, mutta mutta valinnan perusteella he ovat Jumalalle rakkaita, isien tähden. Jumala ei peruuta lahjojaan eikä antamaansa kutsua." (Room. 11:28-29)

"Valloittamatta ovat vielä kaikki filistealaisseudut [...] Alue, joka alkaa [...] Egyptin itärajalta [...] sitä hallitsevat viiden filistealaiskaupungin, Gazan, Asdodin, Askelonin, Gatin ja Ekronin, päämiehet [...]" (Joosua 13:2-3)

Maailmassamme on paljon esimerkkejä siitä, että uskonto ja politiikka voivat olla vaarallinen yhdistelmä: Pohjois-Irlanti, Ku Klux klan, New Yorkin terrori-isku - vain muutamia mainitakseni. Siksi on ymmärrettävää, että maailmanrauhan nimissä monet ihmiset varsinkin länsimaissa haluavat pitää nämä kaksi erillään. Kristinuskon valtavirta keskittyykin ihmisen sisäiseen tilaan ja tuonpuoleiseen pelastukseen. Toisaalta kristillistä uskoa halutaan elää todeksi lievittämällä inhimillistä aineellista hätää lähellä ja kaukana.

Politiikasta uskonto halutaan kuitenkin pitää erossa. Ajatellaan, että ihanneyhteiskunta on sellainen joka muodostaa neutraalit puitteet, jossa kukin saa harjoittaa vapaasti uskontoaan ja hyväntekeväisyyttä. Mutta tällöin unohdetaan kaksi tärkeää asiaa.

Ensinnäkin, islam ja juutalaisuus ovat uskontoina läpeensä poliittisia, eikä niiden piirissä voida tehdä samanlaista hengellinen-maallinen-jakoa kuin mihin olemme luterilaisina tottuneet. Maailman vaikein poliittinen konflikti, israelin-palestiinan konflikti, on läpeensä uskonnollinen, halusimme tai emme. Siksi sitä ei voi ratkaista uskonnolliseen neutraaliusihanteeseen pohjautuvan diplomatian keinoin.

Toiseksi, kristinuskokaan ei ole niin epäpoliittinen kuin joskus haluaisimme ajatella. Meidän kristittyjen kannalta olisi helpompi, jos saisimme Raamatusta tukea politiikan ja uskonnon erottamiselle. Olisi vähemmän kiusallista, jos Raamattu edes keskittyisi siihen, mitä joskus on tapahtunut, vihjaamatta mitään tulevasta. Valitettavasti vain Raamattu on tulvillaan ennustuksia, jotka toteutuvat parhaillaan meidän aikamme politiikassa. Jos haluamme ottaa Raamatun tosissamme, emme voi sivuuttaa, mitä se puhuu Israelin kansan erityisasemasta ja lopun aikojen tapahtumista.

Lutherin yksi lempikirjeistä oli Roomalaiskirje, koska se ei puhu sivuseikoista vaan kaikkein tärkeimmästä, vanhurskauttamisopista. Kuitenkin juuri Roomalaiskirjeessä on myös sivujuonne, jota ei voi erottaa tästä pääasiasta erilliseksi saarekkeekseen, vaan se kuuluu siihen elimellisenä osana. Tarkoitan Jumalan erityistä pelastussuunnitelmaa Israelin kansaa varten, luvuissa 9-11. Viesti on yksiselitteinen: Kristinuskon sanoma ei mitätöinyt juutalaisten erityisasemaa.

Mitä meidän sitten tulisi Raamatun valossa ajatella nykypäivän Israelista? Onko se Raamatun tarkoittama Israel, vai maallinen valtio? Jos kysymme näin, kysymyksenasettelukin osoittaa, ettemme ole ymmärtäneet asian ydintä: Jumalan Israel on aina ollut "maallinen" valtio - ja hengellinen. Jumala on aina puuttunut politiikkaan kysymättä ihmisiltä lupaa. Jumala ei erottele maallista ja hengellistä, hän hallitsee koko universumia suvereenisti.

Israelin valtion harjoittamia vääryyksiä ei toki voi puolustella sillä, että Jumala on ottanut Israelin suojelukseensa. Jumala on rankaissut Israelia sen synneistä läpi historian - rankaissut, muttei hylännyt. Tänäkään päivänä Israel ei elä rauhassa, koska se ei - vielä - ole kansakuntana vastaanottanut Jeesusta Vapahtajanaan. Mutta kerran sekin tapahtuu.

Raamattu auttaa näkemään, että nykytapahtumat ovat osa Jumalan ennalta valottamaa tapahtumaketjua. Tällä hetkellä on meneillään Israelin vastainen propagandasota, jossa Israelin vastaisia vääryyksiä vähätellään ja sen tekemiä paisutellaan. Gazan avustuslaivaan tehdyn iskun uutisointi on vain yksi esimerkki tästä. Ennemmin tai myöhemmin kaikki valtiot kääntyvät Israelia vastaan, profeettojen ennustusten mukaisesti. Silti Israel pysyy. Vaatii nöyrää paneutumista Sanaa, jotta emme olisi tiedotusvälineiden armoilla, vaan osaisimme arvioida Lähi-idän tapahtumia hengellisestä näkökulmasta.

"Jos ylvästelet, muista, ettet sinä kannata juurta vaan juuri kannattaa sinua" Room 11:18