"He parantavat kepeästi tyttären, minun kansani, vamman, sanoen: 'Rauha, rauha!' vaikka ei rauhaa ole." (Jeremia 8:11)
"Evankeliumin torjuessaan he (Israel) ovat Jumalan vihollisia, teidän tähtenne, mutta mutta valinnan perusteella he ovat Jumalalle rakkaita, isien tähden. Jumala ei peruuta lahjojaan eikä antamaansa kutsua." (Room. 11:28-29)
"Valloittamatta ovat vielä kaikki filistealaisseudut [...] Alue, joka alkaa [...] Egyptin itärajalta [...] sitä hallitsevat viiden filistealaiskaupungin, Gazan, Asdodin, Askelonin, Gatin ja Ekronin, päämiehet [...]" (Joosua 13:2-3)
Maailmassamme on paljon esimerkkejä siitä, että uskonto ja politiikka voivat olla vaarallinen yhdistelmä: Pohjois-Irlanti, Ku Klux klan, New Yorkin terrori-isku - vain muutamia mainitakseni. Siksi on ymmärrettävää, että maailmanrauhan nimissä monet ihmiset varsinkin länsimaissa haluavat pitää nämä kaksi erillään. Kristinuskon valtavirta keskittyykin ihmisen sisäiseen tilaan ja tuonpuoleiseen pelastukseen. Toisaalta kristillistä uskoa halutaan elää todeksi lievittämällä inhimillistä aineellista hätää lähellä ja kaukana.
Politiikasta uskonto halutaan kuitenkin pitää erossa. Ajatellaan, että ihanneyhteiskunta on sellainen joka muodostaa neutraalit puitteet, jossa kukin saa harjoittaa vapaasti uskontoaan ja hyväntekeväisyyttä. Mutta tällöin unohdetaan kaksi tärkeää asiaa.
Ensinnäkin, islam ja juutalaisuus ovat uskontoina läpeensä poliittisia, eikä niiden piirissä voida tehdä samanlaista hengellinen-maallinen-jakoa kuin mihin olemme luterilaisina tottuneet. Maailman vaikein poliittinen konflikti, israelin-palestiinan konflikti, on läpeensä uskonnollinen, halusimme tai emme. Siksi sitä ei voi ratkaista uskonnolliseen neutraaliusihanteeseen pohjautuvan diplomatian keinoin.
Toiseksi, kristinuskokaan ei ole niin epäpoliittinen kuin joskus haluaisimme ajatella. Meidän kristittyjen kannalta olisi helpompi, jos saisimme Raamatusta tukea politiikan ja uskonnon erottamiselle. Olisi vähemmän kiusallista, jos Raamattu edes keskittyisi siihen, mitä joskus on tapahtunut, vihjaamatta mitään tulevasta. Valitettavasti vain Raamattu on tulvillaan ennustuksia, jotka toteutuvat parhaillaan meidän aikamme politiikassa. Jos haluamme ottaa Raamatun tosissamme, emme voi sivuuttaa, mitä se puhuu Israelin kansan erityisasemasta ja lopun aikojen tapahtumista.
Lutherin yksi lempikirjeistä oli Roomalaiskirje, koska se ei puhu sivuseikoista vaan kaikkein tärkeimmästä, vanhurskauttamisopista. Kuitenkin juuri Roomalaiskirjeessä on myös sivujuonne, jota ei voi erottaa tästä pääasiasta erilliseksi saarekkeekseen, vaan se kuuluu siihen elimellisenä osana. Tarkoitan Jumalan erityistä pelastussuunnitelmaa Israelin kansaa varten, luvuissa 9-11. Viesti on yksiselitteinen: Kristinuskon sanoma ei mitätöinyt juutalaisten erityisasemaa.
Mitä meidän sitten tulisi Raamatun valossa ajatella nykypäivän Israelista? Onko se Raamatun tarkoittama Israel, vai maallinen valtio? Jos kysymme näin, kysymyksenasettelukin osoittaa, ettemme ole ymmärtäneet asian ydintä: Jumalan Israel on aina ollut "maallinen" valtio - ja hengellinen. Jumala on aina puuttunut politiikkaan kysymättä ihmisiltä lupaa. Jumala ei erottele maallista ja hengellistä, hän hallitsee koko universumia suvereenisti.
Israelin valtion harjoittamia vääryyksiä ei toki voi puolustella sillä, että Jumala on ottanut Israelin suojelukseensa. Jumala on rankaissut Israelia sen synneistä läpi historian - rankaissut, muttei hylännyt. Tänäkään päivänä Israel ei elä rauhassa, koska se ei - vielä - ole kansakuntana vastaanottanut Jeesusta Vapahtajanaan. Mutta kerran sekin tapahtuu.
Raamattu auttaa näkemään, että nykytapahtumat ovat osa Jumalan ennalta valottamaa tapahtumaketjua. Tällä hetkellä on meneillään Israelin vastainen propagandasota, jossa Israelin vastaisia vääryyksiä vähätellään ja sen tekemiä paisutellaan. Gazan avustuslaivaan tehdyn iskun uutisointi on vain yksi esimerkki tästä. Ennemmin tai myöhemmin kaikki valtiot kääntyvät Israelia vastaan, profeettojen ennustusten mukaisesti. Silti Israel pysyy. Vaatii nöyrää paneutumista Sanaa, jotta emme olisi tiedotusvälineiden armoilla, vaan osaisimme arvioida Lähi-idän tapahtumia hengellisestä näkökulmasta.
"Jos ylvästelet, muista, ettet sinä kannata juurta vaan juuri kannattaa sinua" Room 11:18
tiistai 1. kesäkuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Raamattu on puhtaasti hengellinen kirja, vaikka se sijoittuukin selkeästi historiaan, eli monet historian tapahtumat ovat sieltä löydettävissä.
VastaaPoistaJumala ei ole poliittinen. Jumala pelastaa.
Uskonnot ovat poliittisia, mutta pelastus ei.
Israelin valtio on valtio muiden joukossa ja juutalaisuus uskonto siinä missä muutkin.
Israelilla ja juutalaisuudella ei ole erityisasemaan maallisena kansana, eikä hengellisestikään. Heidän on käännyttävä ja tehtävä parannus siinä, missä muidenkin.
Henkeä vastaa on jatkuva sota, eli Jumalan kansa joutuu vainotuksi riippumatta siitä, olemmeko me kreikkalaisia vai juutalaisia.
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Ef.2.html#o5
On totta, että juutalaiset ja me muut olemme samassa asemassa sikäli, että kummatkin pelastuvat vain ja ainoastaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Jumala johdattaisi juutalaisia aivan erityisellä tavalla. Samaten etnisiä juutalaisia vainotaan aivan erityisellä tavalla riippumatta heidän vakaumuksestaan, mikä on eri asia kuin seurakunnan vaino.
VastaaPoistaPelastuksen voi erottaa politiikasta, mutta Jumalaa ei voi. Luther erotteli maallisen ja hengellisen regimentin, mutta opetti, että Jumala vaikuttaa molemmissa, vain eri tasoilla. Jumalan pelastava vaikutus yksilöihin ja hänen kansakuntiin kohdistuva maanpäällinen johdatuksensa ovat kaksi eri jumalallisen vaikuttamisen tasoa, joista molemmista puhutaan Raamatussa, sekä uudessa että vanhassa testamentissa. Paavalille ja alkuseurakunnalle oli hyvin tärkeää vastustaa epäkonkreettista kreikkalaista hengellisyyskäsitystä ja korostaa, että Jeesuksessa meille on ilmestynyt sama Jumala, joka johdatti Mooseksen kaislameren halki, ja joka yhä puuttuu kansakuntien kohtaloihin. Ilman tätä näkökulmaa kristinusko on vaarassa kaventua mysteeriuskonnoksi, jossa tärkeää on vain yksilön suhde Jumalaan. Kristinuskossa kuitenkin olennaista on Jumalan ja näkyvän maailman välinen yhteys: hän ei ole 'vain Henki', hän on myös tullut 'Lihaksi'.
Minusta mysteeriuskonnoksi kaventumisen vaara on muualla kuin henkilökohtaisen uskon korostamisessa. Mysteeriuskonnoilla yleensä tarkoitetaan gnostilaistyylisiä salaisen tiedon uskontoja. Kristinuskossa ei ole salaista tietoa, mutta on ihmeitä ja järjellä käsittämätön Jumala. Kyllä siinä on mysteeriä kerrakseen.
VastaaPoistaYksilön korostaminen riippuu kristinuskossa aina vastaväitteestä: Jos joku väittää pelastuvansa porukan mukana, ilman oma kohtaista suhdetta Jumalaan, korostetaan henkilökohtaista uskoa. Jos väitetään, että Jumala ei puutu joukkojen asioihin (esim. politiikkaan), muistutetaan, ettei Jumala ole vain yksilön Jumala.
Jumala on ihmisen ja ihmiskunnan Jumala. Hänelle oleellista on, "ettei yksikään, joka häneen uskoo hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän".
Juutalaisvainot ovat tosiasia. Sitä historiaa emme saa unohtaa. Vaino on ollut uskonnollista ja etnistä.
Kurdejakin vainotaan. Eikä heillä ole ollut sen merkittävämpää osaa Jumalan pelastussuunnitelmassa kuin meillä suomalaisillakaan.
Jumala toi pelastussuunnitelmansa esille juutalaisten kautta. Heillä on periaatteessa parhaat välineet ymmärtää Jumalan suunnitelmaa - ensin juutalaisille sitten muillekin. Jotenkin se on täytynyt tehdä, eikä tämä minusta ole ollut huono tapa.
Pois se minusta että väheksyisin henkilökohtaisen uskon merkitystä, sillä iankaikkinen pelastus riippuu siitä. Tarkoitan mysteeriuskonnolla tässä yhteydessä sellaista uskonnollisuutta, jossa pyhyys liitetään vain Jumala-suhteeseen: ihmisten välistä sosiaalista kanssakäymistä ei nähdä pyhänä, vaan maallisena. Tällainen gnostilaisperäinen ajattelu kummittelee modernin länsimaisen ajattelun taustalla, pitkälti siihen perustuu maallinen-hengellinen-kahtiajako, joka ei ole raamatullisen ihmiskuvan mukainen. Olemme niin oppineet tähän dualismiin, ettemme täysin pääse siitä irti ajatuksissamme, vaikka haluaisimmekin. Juuri siksi minusta Jumalan puuttuminen nykyajan politiikkaan - mistä erityisesti Israelin valtion olemassaolo todistaa - muistuttaa terveellä tavalla siitä, että Jumala ei ole vain yksityisasia, vaan myös näkyvässä maailmassa ja ihmisten ja kansojen suhteissa aktiivisesti vaikuttava elävä persoona.
VastaaPoistaYmmärtääkseni Jumalan yhtisöllinen johdatus on tavallaan ajallista, mutta henkilökohtainen pelastava työ merkitykseltään iankaikkista ja siksi tärkeintä. Uskon että nämä kaksi kuuluvat kuitenkin yhteen salatulla tavalla, jonka täysi merkitys avautuu vasta taivaassa, kun näemme millainen Israel - ja millainen Suomi - siellä on.
Täytyy vielä sen verran kommentoida, vaikka keskustelu onkin jo jäähtynyt.
VastaaPoistaSen verran tunnen Jaakkoa, etten luule hänen väheksyvän henkilökohtaisen uskon merkitystä. Kommenttini olikin enemmän "sanasta miestä" -tyyppinen, eli toin esille asiaa siitä näkökulmasta, mitä oli kirjoitettu, en siitä, mitä luulen Jaakon sisimmissään ajattelevan.
Nettikeskustelussa on aina tärkeää keskustella siitä, mistä kirjoitetaan. Arvailut ja rivien välit vievät helposti harhaan.
Kaiken kaikkiaan hyvä keskustelu tästä koitui. Eikä se vielä varmaa ole ohi. Facebookissa se ainakin jatkui, http://www.facebook.com/mikaelilainen