Eläköön Ystävyys, Yhteys ja Tasa-arvo!

”Öljy ja suitsuke ilahduttavat mielen / ystävän rakkaus on kuin tuoksuva puu”
-sananlaskut, 27 : 9

On siis kevät, ja luonto kuhisee kun lukuisat lajit pesivät kuin viimeistä päivää.
Pariutumisen vimma onkin hyvin ymmärrettävä kun kyseessä on jokin suhteellisen lyhytikäinen laji. Esimerkkinä jotkin hyönteiset tai matelijat jotka elävät vain yhden kesän.
Heikot ja vanhat yksilöt karsiutuvat kylmästi luonnonvalinnassa. Jos et pääse jatkamaan sukuasi, olet merkityksetön, läpiselattu ja kohta jo unohdettu luku elämän kirjassa. Luonnon oikku?

Eläimistä tekee eläimellisiä vaistonvarainen toiminta joka tähtää hengissä selviytymiseen ja suvunjatkamiseen. Ihmistä voidaan sanoa inhimilliseksi kun hän ylittää luonnon lait toimimalla epäitsekkäästi ja omaa etuaan tavoittelematta. Sukupuolinen, niin sanottu romanttinen rakkaus on itseasiassa varsin huono esimerkki inhimillisistä hyveistä.
Se on luonteeltaan paitsi itsekästä, myös mustasukkaista, omistavaa ja katkeroituvaa. Parisuhdekeskeinen kulttuurimme johtaa pahimmillaan poteroitumiseen ja syvään yksinäisyyteen. Ilman sitä et ole mitään?

Keskuudessamme on kuitenkin huomattavan paljon yksilöitä jotka kaikesta huolimatta elävät ”yksin”. Kaikki eivät saa tai edes tahdo nauttia vakituisen parisuhteen riemuista ja riesoista. Lapsien hankkiminenkaan ei riitä ihan jokaiselle elämän korkeimmaksi päämääräksi. Perheellisen voi olla vaikea ymmärtää heitä. Yksineläjiin suhtaudutaan joskus hyvinkin epäluuloisesti ja varautuneesti. Heitä säälitään tai moititaan itsekkyydestä

Ihmistä riepottavat läpi elämän väkevät voimat, kuten seksuaalisuus, aggressio ja pelko.
Ne ovat tarpeellisia ja perusteltuja psyyken toimintoja, viettejä. Toiset meistä hillitsevät ”luontonsa” ja kykenevät vastustamaan primitiivisiä impulssejaan paremmin kuin toiset.
Tämä on hyödyllinen ja suotava ominaisuus. Kaikkea ei voi eikä pidä tehdä ja saada.
Ihmisen erottaa muista eläimistä kyky harkita ja valita toimintamallinsa.

Uroksen ja naaraan välisen sukupuolisen kiintymyksen lisäksi vanhempien rakkaus lapsiinsa on täysin oma lukunsa. Jälkeläisistä huolehditaan ja niille pyritään takaamaan mahdollisimman hyvät lähtökohdat hengissä selviytymiseen, menestymiseen ja aikanaan oman perheen perustamiseen. Ja niin suku jatkuu. Tämän lajin lähimmäisenrakkautta tavataan paitsi ihmisillä, myös useimmilla nisäkkäillä, linnuilla jopa joillain kaloilla, esimerkkinä kaunis ja kirjava muttei mainittavan älyllinen vuokkokala.

Ne jotka kokevat parisuhteensa syväksi ja merkitykselliseksi, jotka pysyvät yhdessä vuodesta toiseen, kriisistä kriisiin, kertovat usein että kaiken perustana on syvä ystävyys.
Se joka perustaa perheensä lujalle kumppanuudelle ja keskinäiselle kunnioitukselle sekä yhteisymmärrykselle rakentaa kalliolle.

Edes verisukulaisuus ei meillä ihmisillä ole automaattinen tae turvasta ja lämmöstä.
Sukulaissuhteet saattavat olla hyvinkin kaunaisia, keskinäistä kilpailua korostavia ja erimielisiä. Sukuaan kun ei voi valita. Raamatussakin todetaan: ”Älä hylkää ystävääsi, älä isäsi ystävää------parempi läheinen naapuri kuin kaukainen veli” (sananl. 27:10)

Useampia parisuhteita läpieläneenä, äitinä ja sisarena itsekin, voin todeta etteivät synkeimmät ajat elämässäni ole johtuneet sinkkuudesta, lapsettomuudesta tai orpoudesta.

Henkisesti raskain ja pimein kausi oli eräs varhaisaikuisuudessa elämäni vaihe, jossa minulla ei ollut käytännössä yhtään ystävää. Niille onnekkaille jotka ovat aina saaneet elää läheisten ja ystävien ympäröiminä, ajatus tuntuu varmasti vieraalta.
Sosiaalisten turvaverkkojen läpi voi kuitenkin yllättävän helposti pudota meistä kuka tahansa vaikkapa sairauden, työtttömyyden ja köyhyyden kohdatessa.

Syvä ja lohduton yksinäisyyden kokemus opetti nöyryyttä ja kiitollisuutta rakkauden monimuotoisuuden edessä. Se opetti arvostamaan toveruutta, hyvänpäivän tuttavuutta, sisaruutta, ja sydänystävien välistä tosi kiintymystä. Ystävyyttä ei kannata arvottaa tärkeisiin ja vähemmän tärkeisiin suhteisiin. Kontaktit yleensä ovat meille elintärkeitä.
Parhaat ja luotetuimmat kumppanuudet rakennetaan usein jo lapsuudessa, mutta ihminen ei toisaalta voi olla liian vanha luomaan uusia ystävyyssuhteita. On typerää sulkea ovia uusilta mahdollisuuksilta. Erilaiset ystävyydet avartavat.
Siinä missä parisuhteiden maailmassa syrjähypyt tai rinnakkaissuhteet uhkaavat romuttaa koko järjestelmän, ystävyydessä näin ei ole. Kahden kauppa ei välttämättä olekaan kolmannen korvapuusti; Sinun ystävästäsi saattaa tulla minukin ystäväni, ja päinvastoin.

Jonkin asian tai ilmiön ympärille rakentuva yhteys ja toveruus voi yhdistää ja koskettaa satoja keskenään muuten erilaisia ihmisiä. Sitä sanotaan myös seurakunnaksi.