Facebookin puolella kyseltiin, paljastanko mainostamani saarnan aiheita blogissa, vai pitäisikö ensin perustaa facebook-sivu ja odottaa viittäsataa "tykkäämistä". Houkutus tykkäämisten kalasteluun on kieltämättä kova; olisihan se trendikästä - mukavaa tulla tykätyksi. :)
Saarnatekstin puhuttelussa kuitenkin tuntuu, ettei Jeesus juurikaan kalastellut ihmisten tykkäämisiä - "Mene pois, Saatana!" hän sanoi läheiselle ystävälleen Pietarille. Ihmisiä Jeesus kalasteli kylläkin, kuten Pietarikin myöhemmin. Jos Jeesus olisi perustanut facebook-sivun "Jos 500 tykkää, menen ristille kuolemaan", olisi varmaan homma jäänyt puolitiehen, ainakin Pietarin reaktiosta päätellen: "Jumala varjelkoon, sitä ei saa tapahtua!" Tai toisaalta, ehkä tykkäämisiä olisi piisannut, jos fariseukset, kirjanoppineet ja roomalaiset vallanpitäjät olisivat niitä klikkailleet - ja sitten pesseet kätensä virtuaalisesta ristiinnaulitsemisestaan.
No, tykkäsitte tai ette, tässä ovat lyhyesti kolme kompastuskiveä Jumalan tahdon seuraamisen tiellä, joista Pietarin ja Jeesuksen kiivas sananvaihto meille todistaa:
1) Väärät kuvitelmat siitä, että Jumalan tahdon seuraaminen tarkoittaisi voittoisan, eheän ja rauhallisen tuntuista tietä, ja että muutkin helposti ymmärtäisivät, että tämä ihminen palvelee nyt kokosydämisesti Jumalaa. Päinvastoin, Jumalan tahdon tekeminen aiheuttaa usein jännitteitä ihmissuhteisiin, sisäisiä ristiriitoja, käytännön ongelmia - ja kärsimystä.
2) Vääränlainen riippuvuus toisista ihmisistä. On myös oikeanlaista riippuvuutta, johon meidät on luotu, ja Jumala käyttää toisia ihmisiä välikappaleinaan monin tavoin. Mutta hyvää tarkoittava lähimmäinen voi olla myös tahattomasti paholaisen välikappale, kuten Pietari. Siksi on mentävä erämaahan, eli nollattava muut äänet, kuullakseen Jumalan kutsun.
3) Järkeily. Järki on Jumalan lahja, mutta hengellisissä asioissa se on palvelija, ei herra. Ei voi päätellä järjellä, kutsuuko Jumala esim. lähtemään Sendain maanjäristysalueelle. Yhtäältä hätä siellä on suuri, toisaalta ulkoministeriön tiedotteet sanovat: älä lähde. Mutta Jumalan kutsu ei voi perustua riskienhallintaan ja järkiperusteisiin, toisaalta ei myöskään tunteisiin. Järki ja tunteet on panna hetkeksi sivuun, jotta kuulisi Jumalan äänen.
Lyhyesti: jos haluaa oppia elämään enemmän Jumalan johdatuksessa, ei kannata jäädä odottamaan tykkäämisiä.
maanantai 14. maaliskuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Näin vaalien alla yhteiskunnan kerma eli kansanedustajat tavoittelevat tykkäämisiä. Tulee mieleen, että se on juurikin em. kolmen kohdan mukaista.
VastaaPoistaEdustus saattaisi olla rehellisesti ihmisten yhteisen hyvän palvelemista, mutta niin usein sosiaalinen paine ajaa yksilön ajamaan yksityisiä etuja yhteisten sijaan.
Ehdokkaat lupaavat kansalle neljän vuoden välein voittoisaa tietä ja helppoa elämää.
Kuka ehdokas sanoisi, että nyt kun tavoittelemme kaikille tasapuolisuutta, se vaatii uhrauksia. Kehitysapu nostetaan promilleista useisiin prosentteihin. Työn määrää kasvatetaan ja palkkaa saadaan vähemmän. Yhteisöllisyyttä lisätään yksilöllisyyden sijaan. Todennäköisesti joudut muuttamaan takaisin vanhempiesi luo, hoitamaan vanhenevat vanhempasi itse, kunnallista päivähoitoa vähennetään, erikoissairaanhoito lopetetaan, vain perusterveydenhuoltoa on saatavilla, jotta saadaan kulut minimiin. Jne…
Ihmiset sanovat: ”Eihän tässä ole järkeä. Ei se ole mikään voittoisa tie tai helppo elämä. Mieluummin valitsen sen vanhan valehtelijan, joka edes antoi kuvitelman paremmasta tulevaisuudesta.”
Toki vaikeammassa tiessä on enemmän syvyyttä, kauneutta ja rakkautta, mutta elämä on.
Matti