Lähetyksen makua

lauantaina 23. tammikuuta 2010


Lapset jankuttavat, mies mököttää, suku hengittää niskaan ja työelämä muistuttaa läheisesti suojalkapalloa. Tahdon pois! Minne tahansa kunhan se on kaukana. Voin unissani tuntea miten tuuli tuivertaa hiuksiani jossain Mongolian aavikoilla, missä kukaan ei vaadi mahdottomia, kukaan ei hiosta, vain aroa ja hiljaisuutta silmänkantamattomiin. Ah... olisi se vaan ihanaa lähteä lähetystyöhön!
Mutta millainen on lähetystyön todellisuus tänään?
Jos sanasta lähetystyö mieleen nousee kuva kalpeasta pastorista kaislahameessa, kivääri olalla ja raamattu ojossa ihmissyöjäin keskellä, saattaa olla aika uudistaa käsityksiä.
Myöskään idylli jossa suurisilmäisille lapsille jaetaan sopivassa suhteessa puuroa ja elämän vettä safarin ja vuorikiipeilyn välissä ei taida vastata lähetystyön hikistä todellisuutta.

Lähetystyö on jo käsitteenä hiukan ongelmallinen, ainakin entisen ateistin näkökulmasta.
Miksi lähteä viemään uutta uskontoa alueille, joissa on eletty vuosituhansia niiden omien
perinteiden mukaan? Eikö tämä juuri ole alkuperäiskulttuurien tuhoamista?

Tai miksi lähteä niin kauas, (mieluiten subtrooppiselle vyöhykkeelle?) parantamaan maailmaa, kun kotipuolessakin on hätää, kurjuutta ja eriarvoisuutta? Eikö tämä ole todellisuuden kieltämistä ja valikointia joka perustuu omalle kokemustenjanolle?

Mistä voin tietää onko juuri minun määrä lähteä vai jäädä? Voinko tuntea aitoa kutsumusta, vaikka tiedostan uskoni haurauden,motiivieni ristiriitaisuuden ja tehtävän suunnatomuus lannistaa jo etukäteen?

Mm. näitä kysymyksiä pohtimaan kokoontuu kerran kuussa lauantai-iltaisin, 5. helmikuuta alkaen, keskusteluryhmä jonka tavoite on pohtia lähetyksen oikeutusta, toteutumista ja tulevaisuutta. Olet erittäin tervetullut mukaan!

Ei tarvitse olla osattomien suojelupyhimys voidakseen tulla.
Ei tarvitse olla kosmopoliitti joka seuraa henkeään pidättäen maailman tilaa, tai olla valmis lähtemään toiselle puolelle maailmaa kahden päivän varoitusajalla.
Ei tarvitse tuntea suurta kutsumusta, ei pitää torakoista, ei edes ”olla uskossa”.
Riittä että olet kiinnostunut aiheesta, sinulla on siitä ehkä mielipide tai kokemus jonka tahdot jakaa ja haluat tietää lisää modernista lähetystyöstä.

Ryhmä kokoontuu kevään aikana kolme kertaa keskustelemaan aiheesta Suomen lähetysseuran tuottamaa materiaalia johtolankana käyttäen. Materiaaliin voi tutustua etukäteen osoitteessa http://www.mission.fi/aineistopankki/ , mutta voit myös solahtaa joukkoomme täysin ummikkona.

Kevään ohjelma ja kokoontumiskertojen teemat:

5.2.
- Miksi lähetystyötä tehdään?
-Kristinusko ainoa tie Jumalan luo?
- Lähettävä seurakunta ja suhteellinen hyväosaisuus.
- Missä lähetystyötä tehdään, missä sitä pitäisi tehdä ja mitä on kotimaan lähetys?


5.3.
Lähetystyö, kehitysyhteistyö, ihmisoikeustyö ja luonnonsuojelu : vastuukantamista vai lähimmäisenrakkautta?
Väkivaltaiset mutta sitkeät perinteet, ihmiskauppa, ilmastonmuutos ja muut lähetyksen haasteet tällä vuosituhannella.
Lähetystyö kehittyneissä ja vauraissa yhteiskunnissa.

16.4.

Kutsumus, rukous ja johdatus lähetystyössä
Oletko lähtijä vai lähettäjä?
Lähetyspiirin voimavarat ja sudenkuopat

Tapaamiset EIVÄT ole sarja luentoja, vaan tilaisuus keskustella avoimesti niistä ajatuksista ja tuntemuksista joita aihe herättää. Pohdimme yhdessä sitä miksi Jeesuksen antama lähetyskäsky on niin tärkeä ja mitä se käytännössä sisältää.

Kokoonnumme yllä mainittuina päivinä klo 18 Mikonmökissä puutarhakadulla.
Tilaisuuden ajaksi pyritään järjestämään lastenhoito.
Tapaaminen alkaa aina yhteisellä aterialla, jos tunnet kutsumusta eksoottisten ruokien valmistamiseen suurelle joukolle, ilmoittaudu allekirjoittaneelle( rauhakristina@gmail.com).


”Luottamusta on ottaa ensimmäinen askel, vaikkei näkisikään kaikia portaita.”
(- Martin Luther King Jr.)